Ari Vähäkangas: Koskaan ei tiedä, mitä pölkystä paljastuu
Ylivieskalaisen Ari Vähäkankaan veistokipinä syttyi 2000-luvun taitteessa rankametsässä. Metsäkone oli jättänyt työmaalle pitkän kannon, ja tauolla kahvia juodessaan hän mietti, mitähän tuosta puunosasta saisi aikaan.
Mieluisin sahattava Vähäkankaalle on karhu, ja sellainen tuosta ensimmäisestäkin puusta syntyi.
Toinen kokeilu moottorisahaveistossa sattui vasta pitkän tauon jälkeen. Vuoden 2015 paikkeilla Vähäkangas törmäsi asiaan Oulaisissa messuilla, kun iisalmelainen Erkki Rytkönen piti veistonäytöstä. Samoihin aikoihin osui sopivasti omalle pihalle pino koivupöllejä.
”Siinä oli muutamia pehmeitä koivuja ja lähdimme vaimon kanssa kokeilemaan, mitä niistä saa sahalla aikaan.”
Arin mielestä moottorisahalla veistäminen on kiinnostavaa, sillä koskaan ei tiedä mitä pölkyn sisältä lopulta paljastuu. Veistokursseja hän ei ole käynyt, vaan on oppinut sahaamalla ja kokeilemalla.
Veistäessä on syntynyt muun muassa lintuja, jotka Vähäkangas on veistämisen jälkeen myös tavannut maalata.
”Jokunen veistos on tullut myytyäkin. Moni veistos on meillä pihalla. Jos jokin veistos on alkanut vuosien mittaan pahasti halkeilla, olen lämmittänyt sillä uunia.”
Vähäkangas tykkää veistää vähän pienempää eli halkaisijaltaan noin 30-senttistä puuta.
”Se on mukavin tehdä, ei liian iso eikä pieni.”
Instagram: arivahakangas