Ilomantsin Museosäätiö: Myyttinen karhu on tärkeä osa Parppeinvaaraa
”Parppeinvaaran museokokonaisuus kumpuaa ilomantsilaisesta luonnosta ja eläimistöstä sekä karjalaisesta kulttuurista, runolauluperinteestä ja kantelemusiikista.
Karhu on Parppeinvaaran Runokylälle todella tärkeä eläin. Luontopirtti Mesikän näyttely rakentuu pitkälti karhun myyttisen menneisyyden esille tuomiseen. Karhunhan kerrotaan olevan peräisin Otavan tähdistöstä. Ihmiselle karhulla on vuosituhansien ajan ollut kaksoisvaikutus: yhtäältä se on hellyttävä ja lempeä, jopa ihmismäinen, toisaalta pelottava.
Mesikän karhunpesä on lapsivieraille erittäin tärkeä kohde. Moni lapsi tuo vanhempansa museoon sen ansiosta. Jos on tarpeeksi pieni, karhunpesään voi mönkiä onkalon kautta – isommille ”karhuille” sinne on suurempi reitti. Pehmeässä pesässä voi lukea karhukirjallisuutta ja paijata pehmokarhuja sekä miettiä karhujen satoja lempinimiä.
Luontopirtti Mesikkä tuo esille ilomantsilaista luontoa ja eläimistöä muutenkin, kuten susia, jäniksiä ja kettuja.
Nykyihmiselle näyttely antaa perspektiiviä: jokainen meistä on pitkän ketjun jatke, emme ole kasvaneet tyhjiössä, eikä meidän kulttuurimme ole tämän hetken tuote, vaan pitkän kehityksen tulosta, ja näitä asioita siirrämme myös tuleville sukupolville niin hyvässä kuin pahassakin.
Keskiössä karjalainen pirtti
Parppeinvaaran runokylän perustana on vuonna 1964 valmistunut Runonlaulajan pirtti, joka syntyi sotien jälkeisestä kaipuusta Karjalaan. Se on ollut ensimmäinen Suomessa sotien jälkeen rakennettu karjalaisen rakennustyylin muistomerkki.
Nykyisellään Runonlaulajan pirtti on karjalaisen kulttuurin ja kalevalaisen runolauluperinteen ja kantelemusiikin elävä ylläpitäjä.
Runonlaulajan pirtissä esitettävä kantelemusiikki ja runolaulu keskittyvät pääosin kesään, jolloin runolauluopas tai kanteleopas on paikalla joka päivä. Muuna aikoina ryhmät voivat varata oppaan vierailulleen tarvittaessa.
Karjalaista ruokaperinnettä Parppeinvaaralla pitää esillä aivan museon tuntumassa sijaitseva Ravintola Parppeinpirtti.
Möhkön ruukissa monipuolinen kesä
Ilomantsin Museosäätiöllä on museokokonaisuus myös Möhkössä, 25 kilometrin päässä Ilomantsin taajamasta itärajalle päin. Möhkön nimi juontaa juurensa saamelaiskulttuurista, sillä on sijainnut saamelaisten metsästysreittien varrella. Kylän nimi voikin juontua saamelaisesta sanasta mohkke, joka tarkoittaa joen mutkaa.
Möhkön ruukin perusnäyttely esittelee ruukin toimintaa eli järvimalmin matkaa valmiiksi takkiraudaksi. Lisäksi näyttely kertoo Möhkön sotahistoriasta ja ruukin jälkeisistä metsätyön ajoista.
Möhkön ruukki rakentui pikkuhiljaa 1800-luvun alkupuolelta lähtien ja toimi vuoteen 1907 saakka, ja aikanaan se oli suurin järvimalmista rautaa valmistanut laitos. Koitajoen ansiosta Möhköllä oli otollinen sijainti niin raaka-aineen kuin valmiin tuotteen kuljetukseen, samalla kuin koski toi vesivoimaa ruukin koneisiin. Ruukkialueen päärakennus Pytinki on vuodelta 1849, ja se toimi ruukin johdon työskentely- ja asuinrakennuksena.
Perusnäyttelyiden lisäksi Möhkössä on kesäisin vakiintunut nykytaiteen näyttely Möhkönvirta, joka kesällä 2025 tuo nähtäväksi ja kuultavaksi teoksia kaikkiaan viideltä taiteilijalta. Ruukin kesän kokonaisuuteen kuuluu myös Valloittava vintage ja riehakas retro – kurkistus keräilijän garderobiin -näyttely.
Parppeinvaaran runokylän kesässä 2025 ovat esillä karjalaisuudesta ammentava Kaiku – Kaigu -näyttely, kunnan 150-vuotistaivalta juhlistava ilomantsilaisten kyläkuvaajien näyttely sekä Suomen Luonnonsuojeluliiton Uhatut suot -valokuvanäyttely. Lisäksi vaaralla on ortodoksinen tsasouna sekä Rajakenraali Raappanan pirtti.
Niin Luontopirtti Mesikän kuin Möhkön ruukin museokaupoista löytyy muun muassa monia karhuaiheisia tuotteita, kuten postikortteja, kirjoja, avaimenperiä, magneetteja, koruja ja keramiikkaa.