Korpinsuon kutsu – Susanna Kinnunen: Suoretkiä ja koirapotkurointia
”Minulle suo on maan keuhkot ja elämäni henkireikä. Käyn suolla lähes päivittäin.
Ojittamaton suo on todella kaunis, rikas ja lumoava ympäristö jokaiseen vuodenaikaan. Se myös haastaa: onko sinusta tähän talvimyrskyyn, läkähdytkö helteeseen ja ajavatko hyönteiset sinut kokonaan pois?
Parasta minulle ovat juuri äärihetket ja ne tuokiot, kun minulle paljastetaan jokin salaisuus mitä suo kätkee sisäänsä: se voi olla syyspäivän sumukaari, talvipakkasen haloilmiö, joka heijastuu hankeen, tai kesän valtava lakkasaalis.
Monelle nykypäivän ihmiselle suo on vieras ympäristö ja aika pelottavakin paikka, voihan suolle eksyä tai upota.
Olenkin alkanut järjestää suoretkiä, jotta suolle meneminen olisi turvallinen kokemus. Näitä retkiä olen järjestänyt niin Ilomantsissa kuin Ilomantsin ja Lieksan rajamailla Patvinsuolla. Paitsi merkityille reiteille vien ryhmiä myös niiden ulkopuolelle, jotta tarjolla olisi erilaisia elämyksiä.
Korpinsuon ja jääkentän kutsua
Suo on kiehtonut minua jo pienestä pitäen, kun asuin Hyrynsalmella. Isä oli marjanostaja ja kuuntelin ihmisten tarinoita, kun he saapuivat suolta hikisinä ja uupuneina tuomaan keräämiään marjoja ostopaikalle. Poimijat olivat tutkineet jo keväällä lakkapaikat ja kertoivat, miten sää oli vaikuttanut satoon. Tuohon aikaan marjoista sai tosi hyvän hinnan ja monen elanto oli kiinni marjankeruusta.
Itselläni ei ollut lapsena sellaisia läheisiä, jotka olisivat kuljettaneet suolla, joten kun joskus oli mahdollisuus päästä jonkun muun mukaan, olin mahdollisimman näkymätön ja kuulumaton, ettei minusta olisi ollut kenellekään vaivaa.
Muutettuani Ilomantsiin vuonna 2008 ja nykyään Möhkössä asuessani olen saanut entistä enemmän sukeltaa suohon.
Olen suorittanut nuoriso- ja vapaa-ajanohjaan sekä kehitysvamma-alan erikoisammattitutkinnon ja palkkatyötä teen kehitysvammaisten ohjaajana. Lisäksi olen sosiaalipedagogisen koiratoiminnan ohjaaja, ja kaksi vuotta sitten valmistuin eräoppaaksi.
Yritystoimintaa harjoitan Korpinsuon kutsun nimellä, ja tulevaisuudessa tavoitteenani olisi, että voisin tehdä puolet palkkatyötä ja toisen puolen toimia yrittäjänä. Suoretkien ohella järjestän talvella järvenjäällä koirapotkurointia, meillä on tätä varten itäsiperianlaikoja. Olen itse ihan haltioitunut jäällä liikkumisesta ja jään havainnoimisesta. Jää on elävä elementti, se laulaa, kumisee ja paukkaa.
Meillä on sosiaaliset ja ystävälliset koirat. Koira tuo retkeen oman erityisen elementtinsä. Se antaa voimiaan ihmisen käytettäväksi, ja sen kanssa tehtävä yhteistyö luonnon sylissä on todella voimaannuttava ja arjesta poikkeava hetki.
Luonto antaa voimaa
Tavoitteenani on paitsi antaa itse retkikokemuksia ihmisille, myös herätellä heitä havainnoimaan, mitä heidän oma lähiympäristönsä tarjoaa, löytyisikö sieltä jokaiselle omia voimapaikkoja ja elementtejä, jotka vahvistaisivat kunkin luontoyhteyttä? Luontohan antaa voimaa ja auttaa jaksamaan ja purkamaan paineita ja stressiä.
Suoretkille 8–10 henkeä on maksimijoukko ja koirapotkurointiin hyvä määrä on yhdestä neljään henkeä. Retket kestävät puolestatoista tunnista noin kolmeen. Haaveenani olisi, että osallistujat voisivat myös köllähtää suohon pitkälleen vähäksi aikaa aistimaan. Tämä tosin pitäisi tehdä niinä aikoina, kun hyönteiset eivät häiritse, eli aikaisin keväällä tai syksyisin.
Suo on mainio ympäristö myös palauttavaan liikuntaan sekä kuntoutukseen. Se on elastinen ja joustava, eikä siellä liikkuminen tehokkuudesta huolimatta rasita niveliä kuten kovemmalla alustalla kävely.
Haaveenani on, että myös erityisihmisillä ja kehitysvammaisilla olisi mahdollisuus päästä luontoretkille.
Voimavalokuvat sanoittavat tunteita
Luontokokemuksiin voi liittää myös valokuvan, eli voin ottaa kuvan hetkestä, jonka ihminen kokee voimauttavaksi.
Ensimmäisen kamerani hankin vuonna 2006. Valokuvaus on minulle tapa ilmentää paitsi luontoa ja luontoyhteyttä myös sanoittaa tunnetiloja ja kokemuksia silloin kun sanoja siihen ei ole. Eli jos ei ymmärrä itsestä joitakin asioita, voi näitä tuntemuksia kuvittaa luonnon kautta.
Kesän 2025 karhuaiheiseen kokonaisuuteen Kansallistalolla minulla on ajatus omasta valokuvanäyttelystäni nimeltä Naisen villi luonto. Siihen on suunnitteilla luontokuvia lähinnä Ilomantsin Möhköstä sekä naisesta villissä luonnossa tai villistä luonnosta naisessa – miten sen kukakin näkee.”
