Katariinan Luomutila

”Karhu on minulle tuttu eläin, sillä vuosien varrella ne ovat rikkoneet mehiläispesiäni puolenkymmentä kertaa. Lampaille taas karhu on pienempi uhka kuin sudet ja ahmat. Varsinkin kesällä kun karhulle on tarjolla muuta ruokaa, eivät ne laitumien lähelle ole tulleet.

Myyn hunajaa tavallisten purkkien lisäksi pientä nallea esittävissä lasipurkeissa. Onhan tuo vähän nurinkuristakin, kun karhut pyrkivät pölläyttämään mehiläispesiä, mutta nallehan yhdistetään hunajaan sarjakuvissa ja saduissa ja on nallepurkki söpön näköinenkin.

Viime aikoina julkisuudessa on paljon puhuttu siitä, että moni kaupassa myytävä ulkomainen hunaja ei ole oikeaa hunajaa vaan niissä voi olla esimerkiksi lisättyä sokeria mukana. Onneksi suomalaiset tuntuvat luottavan kotimaisiin tuotteisiin ja monet haluavat siksi ostaa nimenomaan oman maan hunajaa.

Meillähän valvonta toimii. Luomutuotantoa jo sinällään valvotaan tarkasti, ja Mehiläishoitajien liitto ottaa kaupassa myytävistä hunajista pistokokeita. Liitto on tutkinut Katariinan Luomutilan hunajaa parikin kertaa, mikä on hienoa, koska siitä saa samalla tuottajana itsekin tietoa hunajan koostumuksesta ja laadusta.

Verkkokauppaa ja suoramyyntiä

Otin ensimmäisiä kesälampaita vuonna 2007 ja maatalousyrittäjänä aloitin kolme vuotta myöhemmin.

Myös mehiläistarhauksen aloitin samoihin aikoihin. Ensi vaiheessa tähtäimenä oli saada itselle omaa hunajaa parista kotitarve- ja ihmettelypesästä, mutta siitä se sitten lähti suurenemaan. Tätä nykyä minulla on eri puolilla Ilomantsia nelisenkymmentä pesää.

Myyn tuotteitani verkkokaupassa ja erilaisissa tapahtumissa sekä suoramyyntinä. Luomukaritsan- ja lampaanlihan lisäksi teetän omaa villalankaa, taljoja, huovutusvillaa sekä villasukkia ja villapaitoja. Kaikki villalangat ovat värjäämättömiä.

Ilomantsilainen kova neuloja Eine Purmonen on kehittänyt yritykselleni myös ihan oman villapaitamallin, ja myyntivalikoimaamme kuuluu paidan neulontaohje lankoineen.

Mehiläistuotannosta kertyy itse hunajan ohella siitepölyä, kennohunajaa ja mehiläisvahaa. Erikoisuutena on ollut se, että Katariinan Luomutilan mehiläiskennoa on käytetty Ilomantsissa kehitettyyn Valamon giniin.

Mehiläisvaha on mehiläisten rauhasten tuote, eräänlaista rasvaa, ja siitä teen itse eri muotoisia ja värisiä mehiläisvahakynttilöitä.

Luomua sitä haluaville

Lammas on siinä mielessä kiinnostava eläin, että sen kanssa voi tapahtua mitä vain odottamatonta. Lampurina toimiminen vaatiikin sitkeyttä, erityisesti jos tuotannolla yrittää tulla toimeen. Tätä nykyä myyntikate on niin niukkaa, että itse en ilman tukijärjestelmää pystyisi tuottamaan karitsan- ja lampaanlihaa.

Halusin aloittaa luomutuottajana, ja enää en siitä osaa oikein luopuakaan. Pidän muutakin suomalaista tuotantoa ihan laadukkaana, mutta haluan tarjota edelleen luomua niille ihmisille, joille sillä on väliä ja jotka haluavat ostaa nimenomaan luomutuotteita. Hinta on pikkuisen korkeampi kuin tavallisella lihalla, mutta toisaalta erotus menee luomusta aiheutuviin kustannuksiin, kuten valvontamaksuihin ja luomurehuihin.

Luonnon monimuotoisuus ja luonnollinen tuotantokierto ovat tärkeitä arvoja. Minulla on niin omilla kuin vuokratuillakin mailla luonnonbiotooppeja eli maatalouden ympäristösopimusaloja, joilla pyritään säilyttämään luonnonkasvien, lintujen, hyönteisten ja muiden eliöiden kannat monipuolisina ja elinvoimaisina. Tässä laiduntaminen on yksi avainasia, joten biotooppialueilla on kesäisin omia lampaita ja nautoja.

Kyyttöjä ja kainuunharmaksia

Naudanlihaa aion tuottaa jatkossa nykyistä enemmän, ja luomuna senkin. Naudat ovat perinteistä itäsuomenkarjaa eli kyyttöjä ja lampaat kainuunharmasta. On tärkeää pitää alkuperäisrodut elossa, koska sekin ylläpitää monimuotoisuutta ja kokonaisvarautumista. Jalostetummat rodut ovat haavoittuvaisempia, mutta kyyttö on sitkeä ja pitkäikäinen laji.

Mehiläisiä olen hankkinut toisilta tarhaajilta Pohjois-Karjalasta, ensimmäiset pesät taisivat olla Liperistä. Tavallinen tapa on ostaa muualta emomehiläisiä, sillä niiden ammattimaiset kasvattajat kehittävät myös jalostuspuolta. Pesän voi antaa myös tehdä oman uuden emon. Yleensä emomehiläisen ikä on kahdesta jopa viiteen vuotta.

Myös kuhnureita eli urospuolisia mehiläisiä kannattaa välillä hankkia toisista yhdyskunnista. Uutta verta tarvitaan välillä, sillä sukusiitos voi ilmetä äkäisyytenä ja laiskistumisena ja myös mehiläisten vastustuskyky voi heiketä.

Medestä hunajaa siivillä

Hunajat ovat kuin viinejä, aivan oma maailmansa. Suomessa on aika vaikea kerätä tiettyjen kasvien lajihunajia, koska kesän kasvukausi on lyhyt ja kaikki kukkii yhtä aikaa.

Jollakin puolukkakankaalla on kyllä mahdollista saada yksikukkahunajaa. Myös voikukkahunajan erottaa selkeästi. Se on väriltään keltaisempaa, aika paksua ja siinä on omanlainen energinen maku. Pelkän horsmahunajan saaminen on kiinni tantereista ja vuosista, eli esimerkiksi siitä, kukkiiko kanerva yhtä aikaa. Horsmaista hunajaa olisi hienoa saada, koska se säilyy pitkään juoksevana ja on mietoa ja todella imelää.

Mehiläiset keräävät kukkien mettä mesikupuunsa ja siitä ne siirtävät meden kennoihin. Hunajaksi aine muuttuu, kun mehiläiset liikuttavat kennojen luona ilmaa siivillään ja medestä haihtuu sen ansiosta vettä pois. Kun kerätyn meden kosteusprosentti on alle 18, siitä on tullut hunajaa.

Karhu jättää terveiset

Nykyään karhut pysyvät mehiläispesiltä pois useampilankaisilla sähköaidoilla, joihin energia tulee aurinkopaneeleilla. Sähköiskut pelottavat karhuja ja pitävät ne loitolla hunajasta ja pesissä olevista mehiläistoukista.

Karhut kyllä myös yrittävät keksiä eri konsteja aitojen sisälle pääsyyn. Joskus maa on voinut olla sähköaidan vieressä mustalla mullalla kymmenenkin metriä, kun karhu on yrittänyt päästä aitaukseen ryömimällä alakautta. Kun tämä ei ole onnistunut, protestina karhu on voinut jättää merkin: Paskannanpa tähän läjän!”

Katariinan Luomutila

Katariinan Luomutila – Facebook

Lue myös muut Tassulla on tarinat:

Katariinan Luomutila – Katariina Hynninen: Luomukaritsaa, villaa ja hunajaa – ja kennoa ginin mausteeksi!