Kari Kulmala: Veisto sopii pihkantuoksuiseen luonteeseen
Rääkkyläläinen Kari Kulmala ponnistaa moottorisahaveiston kilpailuihin äidiltään oppimillaan vahvuuksilla.
”Metsuriäitini opetti minut käyttämään ja huoltamaan sahaa monipuolisesti. Äitini ja hänen siskonsa ovat olleet räväkkäliikkeisiä ihmisiä. He tekivät ammatikseen mäntypropsisavottaa ja perkasivat taimikkoa raivaussahalla sekä istuttivat puuntaimia.”
Kulmala on käynyt seuraamassa Karhufestivaalin kisoja ensimmäisestä järjestämiskerrasta 2014 alkaen ja itse hän on osallistunut kisaan pari kertaa.
”Karhufestivaali on Pohjois-Karjalassa tunnettu tapahtuma, ja mielestäni veistokisassa tulee olla mukana myös maakunnan omia veistäjiä.”
Moottorisahaveistoa ja ITE-taidetta Kulmala arvostaa suomalaisena kansanomaisena taiteena, yhtenä nykytaiteen muodoista.
”Esimerkiksi intiaanien tekemät toteemit olivat heidän aikansa kansantaidetta ja kulttuuria. Moottorisahaveisto sopii suomalaiseen, metsien miesten ja naisten pihkantuoksuiseen luonteeseen.”
Kulmala itse on harrastanut puuesineiden tekoa pienimuotoisesti. Ensimmäisen ”jakkaran” hän teki toistakymmentä vuotta sitten. Häntä innostaa puun käsittely kaikkinensa.
”Moottorisahan ja kirveen käsittely on rentouttavaa ja vartalolle sopivaa liikuntaa. Veistoa voi toki oppia kouluissakin, mutta sahan käsittely ja puun tunteminen tulee tutuksi puuta vuosia työstämällä.”
Kulmala ammentaa luovuutensa metsästä ja luonnosta.
”Luonnossa on kuitenkin paljon sellaista, mitä ei pidä sahalla tai kirveellä enää yrittää parantaa. Pidän erityisesti Eva Ryynäsen tekemistä teoksista, niitä voimme myös kotikunnassani Rääkkylässä ihailla. Hänen viisi hienoa teostaan ovat kunnantalon aulassa.”
Verkkosivut: www.karikulmala.com