Sari Nikola: Puu on kaunis ja yllättävä materiaali
Kuvataiteilija Sari Nikola innostuu helposti erilaisista taideprojekteista, olivatpa ne yhteisöllisiä tai henkilökohtaisia. Hän on myös kaikkiruokainen mitä materiaaleihin tulee.
”Kaikenlaista on tullut kokeiltua: kipsiä, keramiikkaa, kiveä, metallia, lasia, betonia, maalauksia, grafiikkaa, valokuvia, sekatekniikkaa – ja puuta.”
Siuntiossa asuva Nikola kävi vuoden 2020 elokuussa tutustumassa katsojana Karhufestivaaliin, ja vuotta myöhemmin hän osallistui karhunveiston mestaruuskisaan. Itäinen Suomi on tuntunut omalta paikalta, mikä ei ole ihme, sillä Nikolalla on sukujuuria sekä Etelä-Karjalaan että Laatokan Karjalaan.
Ensimmäisen kerran hän veisti puuta sahalla Juvan veistoviikolla 2000-luvun alkupuolella.
”Varsinaisella moottorisahalla en ole veistänyt, mutta sähkösahalla kylläkin. Veistäminen on minun juttuni, puun työstämisessä olen tosin hidas.”
Nikola veistää puusta kaikkea mitä kohdalle aiheina osuu ja mieleen pälkähtää: eläimiä, mutta myös ihmishahmoja sekä välillä abstraktejakin teoksia.
”Puu on kaunis ja yllätyksellinen materiaali, ja sitä Suomesta löytyy.”
Nikolan kuvataiteilijan ura sai alkunsa Viittakiven opiston kuvanveistokurssilta vuonna 1996, mutta viehtymys taiteeseen on ollut hänen sisällään jo lapsena.
”Äiti vei näyttelyihin, ja varsinainen tajunnanräjäyttävä kokemus oli, kun minun ollessa seitsemänvuotias kävimme Vigelandin patsaspuistossa Oslossa. Halusin silloin puistoon kolme kertaa, ja sieltä kaikki jäi mielen sopukoihin hautumaan.”
Luovuutensa alkulähdettä Nikola ei pysty sen tarkemmin nimeämään.
”Ei luovuutta mistään ammenneta, tai korkeintaan eletystä elämästä. Aiheet vain pälkähtävät mieleeni tai piirtyvät paperille, ja idea yleensä määrää, millä tavalla aiheen toteutan. Usein vasta jonkin aikaa teoksen valmistuttua pystyn liittämään sen johonkin asiayhteyteen.”