Timo Teittinen: Aina pitää jotain puuhata
.jpg)
Timo Teittinen veistää aina ulkona, eikä hän pelkää talvikelejäkään. Ikänsä käsillä tekemistä harrastaneelle miehelle moottorisahaveisto merkitsee rentoutumista: piärustinki pysyy kasassa ja mieli terävänä.
Maatilalla Juvalla asuva Teittinen vuoleskeli pienenä poikana kymmen-kaksikymmensenttisiä puu-ukkoja kuin Vaahteramäen Eemeli konsanaan – sillä poikkeuksella, ettei ollut arestissa.
”Veljen kanssa rakentelin kaikenlaista mitä päähän pälkähti. Jo pienenä olimme timpureina apuna isälle. Hitsaamaankin opin varmaan alle kymmenvuotiaana. Isä ei kieltänyt mitään, kunhan ei itseään särkenyt.”
Veistäminen sopii harrastukseksi, sillä Teittinen ei osaa olla tekemättä mitään.
”Minusta ei ole vain tuvassa istuskelemaan ja lehtiä lukemaan. Aina pitää jotain puuhata.”
Maanviljelijän ammattia harjoittanut Teittinen on käynyt hirrenveistokurssin, ja materiaalia moottorisahaveistoon on löytynyt omastakin metsästä. Hän käyttää veistossa ja teosten viimeistelyssä muitakin laitteita, mutta mieluisin väline on moottorisaha. Materiaaleista hän pitää erityisesti lehtikuusesta.
”Sitä on varsinkin tuoreena todella mukava tehdä, jotenkin helppoa sahata. Lehtikuusen hyvä puoli on myös se, että se kestää säätä paljon paremmin kuin muut puut.”
Teittinen veistää paljon eläimiä sekä ihmisfiguureja. Saimaan seudulla kun asustelee, norppa on suosittu aihe, mutta myös karhut ja pöllöt. Hänen käsistään syntyy liskoja ja jäniksiä, jopa sammakoita.
Teittinen tekee myös taontahommia, koristetaontaa ja puukkojakin. Tekemistä siis riittää, mutta veistämisestä Teittinen haluaa pitää toisinaan taukojakin.
”Jos tekee liikaa, alkaa tympäisemään. Kun on vaikka viikkokin välillä taukoa, veistämään lähtee taas ihan toisella mielellä.”