Anneli Karhapää: Sielu löytyy Ilomantsissa
Anneli Karhapää on ollut monipaikkainen miltei koko elämänsä. Tätä nykyä hän reissaa ja viettää aikaansa Espoon ja Ilomantsin välillä.
Ilomantsissa syntynyt Anneli Karhapää viettää vanhoissa kotimaisemissaan useamman viikon vuodessa. Hän on tehnyt täällä monesti myös etätöitä.
”Suhde lapsuudenmaisemaani on minulla selkärangassa, geeneissä. Niin kotimaassa kuin ulkomaillakin asuessani ei kenellekään ole jäänyt epäselväksi, mikä ja millainen kotiseutuni on, koska olen kertonut Ilomantsista kaikissa mahdollisissa yhteyksissä.”
Karhapää on elänyt Espoossa yli 30 vuotta, mutta hän on asunut myös Tukholmassa, Jordaniassa ja Yhdysvalloissa.
”Olen ollut monipaikkainen ihminen melkein koko elämäni ajan siinä mielessä, että olen vaihtanut maisemaa monta kertaa. Jo lapsuudenkodista oli matkaa lukioon Ilomantsin kirkonkylälle yhteen suuntaan 35 kilometriä, ja heti lukion jälkeen lähdin opiskelemaan Kouvolaan.”
”Monipaikkaisuus lisää hyvinvointia”
Monipaikkaisuudessa on Anneli Karhapään mielestä monia mahdollisuuksia niin yksittäiselle ihmiselle kuin ympäröivälle yhteisöllekin. Siksi hän kertoo kuluvana vuonna kokemuksistaan Monipaikkaisten Pohjois-Karjala -hankkeelle, joka pyrkii saamaan muualla asuvat mutta osan aikaa maakunnassamme viettävät ihmiset ja heidän mietteensä esiin aiempaa näkyvämmin.
”Olen henkilökohtaisesti kokenut, että monipaikkaisuus parantaa elämänlaatua ja hyvinvointia. Lisäksi se ylläpitää ja lisää maaseudun elinvoimaisuutta”, Karhapää sanoo.
Hänen Ilomantsin-paikassaan ei ole kunnassa yleistä valokuitua, koska sen vetämisen aikaan kiinteistö ei toiminut kenenkään vakituisena asuntona ja talo jäi sivuun kaapelireitiltä. Avuksi hän hankkikin reitittimen.
”Tietoliikenneyhteydet toimivat ”karhun naapurina” mökillä yhtä hyvin kuin Espoon-kodissani.”
Karhapää on tehnyt töitä vakuutusalalla kansainvälisten vahinkojen asiantuntijana, ja hän jäi eläkkeelle viime vuonna. Mahdollisuus etätöihin yleistyi monen muun työpaikan tapaan koronan myötä, ja nettipalaverissa Karhapään kollega saattoi olla mukana Leviltä ja muut Isosta-Britanniasta tai Saksasta.
”Toimistolla Espoossa työskentelimme suuressa avokonttorissa hälyn keskellä. Ilomantsissa mökillä etätöissä oli aivan toisenlainen mahdollisuus keskittyä ja tehdä töitä omassa rytmissä. Maaseudun rauhassa kuulee omat ajatuksensa, Karhapää vertaa ympäristöjä.”
”Ilomantsissa löysin sieluni”
Ulkomaille 1980-luvulla suunnatessaan Anneli Karhapää ajatteli, ettei hän koskaan palaa Suomeen vaan haluaa nähdä maailmaa. Ei hän aluksi isänsä kuoltua vuonna 2020 ajatellut hankkia omistukseensa lapsuudenkotiaankaan Tokrajärvellä, vaikka oli toiminut isänsä edunvalvojanakin. Äiti oli menehtynyt jo aiemmin.
Ajatukset kuitenkin muuttuivat, kun Karhapää tuli jälleen käymään Ilomantsissa: maisema ja lapsuudenkoti veivät mennessään. Niin hän päätti osallistua sukulaisten keskinäiseen huutokauppaan talosta.
”Kun sen jälkeen saavuin ensimmäistä kertaa mökille vuonna 2022, tuli tunne, että löysin sieluni.”
Ilomantsissa Anneli Karhapää nauttii ennen kaikkea luonnosta ja kohtaamisista ihmisten ja usein eläintenkin kanssa. Hän käy marjassa ja sienessä. Kerran suolla hän on kohdannut karhunkin, ja nykyään metsässä samoillessaan hän laulelee ja rummuttaa ämpäriä, että otsot älyävät mennä karkuun.
”Lapsuudenkodin hankkimisen jälkeen jo ensimmäisenä kesänä paikka näytti kaikki parhaat puolensa, esimerkiksi lakkoja tuli ihan valtavasti.”
”Tiet pitäisi saada kuntoon!”
Maaseudulla ei toki kaikki ole yhtä auvoa. Kerran tammikuussa Karhapää jäi jumiin mökilleen, kun lunta satoi valtavasti, eikä auraaja tullut hoitamaan hommia. Onneksi lähitienoilla asuva serkku pelasti pulasta.
Sulan aikaankaan ei liikkuminen ole aina yksinkertaista.
”Monesti on tullut ihmeteltyä, että herrajumala missä kunnossa tiet ovat! Isoja monttuja on niin paljon, ettei uskalla pariakymppiä lujempaa ajaa. Niin vakituisille asukkaille kuin monipaikkaisillekin ihmisille olisi ehdotonta, että tiet pidettäisiin kunnossa.”
Karhapään mielestä monipaikkaiset pitäisi nykyistä yleisemmin saada toimintaan mukaan maaseudulla. Hän arvioi, että hänen kaltaisiaan muualle muuttaneita ihmisiä, joilla on kuitenkin yhteydet Ilomantsiin, on vaikka kuinka paljon.
”Jokaisella ihmisellä on jotakin annettavaa, mitä se sitten olisikaan, jolla kukin voisi kantaa kortensa kekoon. Elinvoimaisuus maaseudulla syntyy verkostoitumisesta ja yhteisöllisyydestä.”
Teksti ja kuvat: Riitta Ryynänen, Vaara-Karjalan kulttuuriyhdistys
Mitä on monipaikkaisuus?
Monipaikkainen ihminen viettää aikaa eri asuin- ja olinpaikoissa samanaikaisesti tai vaihtuvarytmisesti sekä liikkuu näiden paikkojen välillä.
Monipaikkaisuus voi kytkeytyä esimerkiksi työhön, vapaa-aikaan tai opiskeluun. Ihminen voi olla monipaikkainen myös siksi, että käy välillä hoivaamassa toisella paikkakunnalla asuvaa sukulaistaan tai on etämetsänomistaja.
Alue- ja kuntatutkimuskeskus Spatian selvityksen mukaan Pohjois-Karjalassa on noin 7000 vapaa-ajan asuntoa, joiden omistajat ovat vakituisesti kirjoilla maakunnan ulkopuolella. Kyselyotoksen mukaan näissä mökeissä vietetään keskimäärin 85 päivää vuodessa.
Lue myös toinen monipaikkaisuus-tarina:
