Louhi-Nalle – Päivikki Otronen: Jokainen ihminen tarvitsee nallen!
”Vuonna 1879 esisukulaiseni Liperin Korpivaarassa lähti eräänä sunnuntaina karhumetsälle ja haavoittunut karhu raateli hänet kuoliaaksi, 23-vuotiaan miehen. Siitä oli pitkät jutut Karjalatar-lehdessä.
Ehkä tämä tarina on ollut alitajunnassani, kun aloin tehdä antiikkinalleja. Kaikki alkoi vuonna 2001 kansalaisopiston kurssista, ja kohta tulee 500 nallen määrä täyteen. Nyt tekemiäni on noin 470–480 kappaletta, ja kaikista nalleista on ylhäällä ”henkilötiedot”.
Itselläni rakkain Konsta-nalle on ollut kainalossa ja kulkenut mukana jo 20 vuoden ajan. Konstan haluan kaveriksi metsäretkille, ja se istuu mukana monilla automatkoilla. Pidemmillä kokousreissuilla esimerkiksi Helsinkiin kulkevat repussa mukana pienemmät reissunallet.
Nallet kuuluvat myös miehille
Minusta jokainen ihminen tarvitsee nallen, mutta ketään ei voi nalleuteen tietenkään pakottaa. Vaistoan ihmisistä kyllä, kenen kanssa nalleista voi puhua ja kenen kanssa kannattaa vaihtaa ihan muihin aiheisiin.
Nallet eivät ole vain lasten ja naisten juttu. Erään kerran karskin oloinen motoristimies osti tekemäni nallen Lahjapuoti Lipistä ja pisti sen satulalaukkuunsa matkaa jatkamaan. Viisikymmentä täyttänyt ystäväperheen mieskin oli nalle-syntymäpäivälahjastaan todella otettu.
Yksi mies lähetti minulle korjattavaksi vanhan nallensa, jolla oli korva irti. Tämä Kalle-nalle tapasi istua miehen työhuoneen tuolissa. Mies kertoi, ettei yleensä kiinnittänyt nalleen mitään huomiota, mutta korjausreissun aikana katse osui monta kertaa tyhjään tuoliin ja hän aina ihmetteli, missäs se nalle on.
Nallen teossa monia vaiheita
Kansalaisopiston ensimmäisellä kurssilla koin nallen tekemisen todella vaikeaksi, mutta seuraavana syksynä menin nallekurssille uudelleen, ja siitä se sitten lähti. Ensin oma koti täyttyi nalleista, sitten ystävät ja sukulaiset saivat nimikkonallet. Eräs ystäväni totesi, että hän haluaisi ostaa nallen, että tekisinkö sellaisen. Minun pitikin totutella ajatukseen, että tekisin nalleja myös myyntiin.
Nallen tekoon sisältyy monta vaihetta ja se on täysin käsityötä. Ensin minun pitää tunnustella fiilistä, minkälaisen nallen milloinkin haluan tehdä – ison vai pienen ja minkä värisen.
Turkkiin käytän yleensä mohairia eli aitoa angoravuohen karvaa. Saatavilla on myös viskoosia, jonka keltaisen version moni muistaa juuri perinteiseksi nallekarvaksi. Siitä onkin tehty usein ne vanhat nallet, joita minulle tulee korjattaviksi.
Kankaaseen piirrän kaavat, ja nalleen tarvittavia osia on yli tusina. Nallen eri kappaleet ompelen muotoon pienillä pistoilla käsin, tikki kerrallaan. Täytteeksi tulee suomalaista mäntypuulastua. Se pakataan nalleen tiukaksi, joten antiikkinalle ei ole pehmeä luttana, vaan se istuu ja seisoo tukevasti paikoillaan. Nallen pää ja raajat kiinnitetään vartaloon nivelillä.
Nallen voi antaa ihan kaiken ikäiselle, mutta lasisten silmien takia ihan pienten lasten saa antaa leikkiä nallella vain valvotusti.
Jokaisella nallella on tarina
Nimen ja syntymäajan ohella kirjoitan kullekin nallelle oman tarinan, esimerkiksi näin: ”Hieta on sinnikäs, pieni nalle. Se ottaa voimaa kevään syliin sataneesta lumesta ja lupaa pärjätä maailmassa. Kohti seikkailuja, sanoo Hieta ja painaa menemään!”
Tarinat puhuttavat, ja koskaan ei tiedä, mikä tarina kolahtaa nallen haluavaan. Jos ihminen joskus pysähtyy miettimään eri vaihtoehtojen välillä, sanon, että ota se mikä ensimmäisenä puhuttelee; se on sinun nallesi.
Nalle-kulttuurin syntykin on oma tarinansa. Nallekarhun Teddy Bear -nimi sai alkunsa siitä, kun 1900-luvun alussa Yhdysvaltojen presidentti Theodore Roosevelt ei raatsinut ampua metsästysretkellä hänelle valmiiksi kiinni sidottua pientä karhua. Tämä julkisuuteen tullut tapahtuma innoitti erästä lelukauppiasta tekemään ensin yhden nallen ja perustamaan jatkovalmistusta varten yrityksen.
Samaan aikaan nalletuotanto käynnistyi myös Saksassa, ja sieltä tulevat tänäkin päivänä useimmat nallentekomateriaalit.
Metsä on jaksamisen edellytys
Kun alan täyttää nallea ja avaan uuden mäntylastupussin, mahtava puun tuoksu valtaa huoneen. Tuo tuoksu on yksi linkeistä metsään, joka on minulle todella tärkeä ympäristö.
Juureni ovat tiukasti maassa ja metsässä. Asun Liperin Komperossa äitini suvun perua olevalla kotitilalla, jonka Louhi-nimestä juontaa myös Louhi-Nalle-yrityksen nimi. Ilmeisesti paikka on saanut nimensä siitä, että täällä kaikki pellot ja metsät ovat todella louhikkoisia.
Vuonna 1982 teimme tilalla sukupolvenvaihdoksen, jonka jälkeen jatkoin lypsykarjan pitoa kymmenen vuoden ajan. Suurin syy karjasta luopumiseen oli allergia – EU:hun siirtymisen ohella, koska tila on sen verran pieni. Siirsimme pellot luomuviljelyyn ja viljelimme viljakasveja ja perunaa sekä luomukierrossa tärkeää apilanurmea. Opettaja-puolisoni oli mukana tilan töissä. Nyt kesällä 2025 hänen kuolemastaan tulee kolme vuotta.
Metsää omistuksessa on keskivertopohjoiskarjalaisen metsätilahehtaarin verran. Metsä on minulle koko olemassaoloni ja jaksamiseni edellytys. Minua ei olisi, jos ei olisi metsää, jonne voi mennä niin hyvinä kuin huonoinakin päivinä.
Nallet mukana metsäkuvissa
Olen metsässä päivittäin. Välillä voin vain kävellä siellä edestakaisin, liikun ja hengitän. Metsässä epätasaisella alustalla käveleminen on keholle mitä mainiointa tasapainon harjoitusta.
Metsätöistä teen itse istutukset ja taimikon raivaukset. Teen myös polttopuita, ja siinä apuna ovat olleet myös viisi lastamme. Välillä naapurikin on auttanut.
Talven mittaan halkoja polttaessa on mukava ajatus, että on saanut ne itse aikaan.
Kesällä harjoitan marjaterapiaa. Pari vuotta sitten päätin, että kerään mustikat käsin ”marja kerrallaan”, jotta saan olla metsässä pidemmän aikaa.
Luonnossa ollessani otan mukanani olevista nalleista kuvia puolukkamättäillä, lakkasuolla ja puuta halailemassa, ja julkaisen kuvia Instagramissa. Jokainen kuva on oma tarinansa.
Instagramin kautta tulevat myös useimmat nalletilaukset. Tekemiäni nalleja ja muita nalleaiheisia tuotteitani on kesällä 2025 esillä myös Karvavurrikka kaunoseni -näyttelyssä Ilomantsin Kansallistalossa.”
Lue myös muut Tassulla on tarinat: