Joni Väärikkälä: Parasta antaa sahan viedä
Puunveistohommat ovat tuttua touhua Joni Väärikkälälle jo 30 vuoden ajalta, mutta varsinainen kipinä moottorisahaveistoon syttyi eläkkeelle jäämisen jälkeen vuonna 2019.
”Näin puuveistoksia jo 1980-luvulla pohjoisessa Levillä, ja hetken aikaa harrastin veistoa itsekin. Mutta töissä ollessa ei veistoon ollut aikaa eikä kyllä mitään intoakaan.”
Mynämäellä asuva Väärikkälä teki työuraa kemianteollisuudessa sekä yrittäjänä aktiivihiilisuodattimien parissa. Vuodet 2007–2012 kuluivat tiiviisti myös vanhan kotipaikan hirsitalon kunnostuksessa.
Ilomantsin Karhufestivaaliin Väärikkälä kävi tutustumassa velipoikansa kanssa kolme vuotta sitten. Tapahtuman seuraaminen oli sen verran mielenkiintoinen kokemus, että nyt hän tulee ensimmäistä kertaa itsekin veistämään.
Vahvuutenaan hän pitää luovaa hulluutta ja vilkasta mielikuvitusta. Mikä jollekin toiselle voi olla haastavaa, häntä se vain innostaa. Parhaillaan Väärikkälä veistää juurakosta pöytää, ja siihen hän tekee useamman eläinhahmon, muun muassa lintuja, kaloja, suden ja karhun.
”Mitä oksaisempi puu, sitä parempi. Sieltä puun sisältä sitten löytyy jotakin – tai on löytymättä.”
Veistotöitään hän tilanteen mukaan joko suunnittelee etukäteen – tai yhtä lailla voi improvisoida.
”Parhaalta tuntuu, kun antaa sahan viedä.”
Karhuja Väärikkälä on veistänyt hahmoista eniten, ja hän on tehnyt myös koiria, kissoja, ilveksiä sekä erilaisia lintuja, kuten pöllöjä ja kotkia.
Koira hänellä on seuranaan myös veistäessä pihapiirin veistopaikalla.
”Jackrussellinterrieri Riku on koko aika vieressä, siinä se istuilee ja makoilee, eikä noteeraa sahan ääntä mitenkään. Välillä häiritseekin, kun se tuo palloa, jota pitää sitten paiskoa ympäri pihaa. Toisinaan se vie pallon tahallaan piiloon ja tulee haukkumaan, että minun pitää hakea pallo esiin.”
Kun tieto Väärikkälän taidoista ja harrastuksesta on levinnyt, tutut ja tuntemattomat osaavat nykyään tarjota hänelle isoja puita veistomateriaaliksi. Töitä hän tekee myös tilauksesta.
Vapaa-aikaan kuuluu olennaisesti koiran kanssa ulkoilu.
”Olen harrastanut myös kuvankäsittelyä. Sitä on tullut opiskeltua sen verran, että pystyn monenlaisia muokkauksia tekemään.”
Teksti: Riitta Ryynänen, Vaara-Karjalan kulttuuriyhdistys