Näkökulma Karhufestivaaliin: Toivotaan toivotaan -aika ohi

Vaara-Karjalan kulttuuriyhdistyksen vakava puhe lisäavusta ja lisärahoituksesta Karhufestivaalille ei ole saanut juuri ollenkaan vastakaikua, kirjoittaa Karhufestivaalin moottorisahaveistoa vuosina 2024–26 järjestellyt ja tapahtuman viestinnästä vastannut Riitta Ryynänen. 

”Kivireen vetämisellä on rajansa, ja nämä ovat tulleet vastaan omalta osaltani”,  kirjoittaa Ryynänen kommentissaan, joka on julkaistu alkujaan paikallislehti Pogostan Sanomien verkkosivuilla 25.8.2026 vastauksena lehden jutuissa olleisiin yleisön ja yritysten kommentteihin ja ”suomennoksena” vallitsevaan tilanteeseen.

Karhufestivaalista ja Villiruokafestarista ja niiden tulevaisuudesta on ollut kiitettävästi juttua niin yleisön kuin yrittäjienkin näkökulmista Pogostan Sanomien printissä ja verkossa. Vielä kertaalleen lienee paikallaan peilata tuntoja näihin mielipiteisiin myös festarijärjestäjän vinkkelistä.

Kun Karhufestivaalin moottorisahaveiston järjestäminen jäi kolme vuotta sitten yksinomaan pienen, paikallisen Vaara-Karjalan kulttuuriyhdistyksen kontolle, aloitimme jo sitä ennen julkisen puheen, ettemme tule selviytymään tästä ruljanssista yksin. Ikävä kyllä tämä vakava puhe ei ole saanut juuri ollenkaan vastakaikua, varmaankin siksi, että kymmenen vuoden aikana Ilomantsissa yleisesti totuttiin siihen, että kyllä se Karhufestivaali kuitenkin hoituu. Kaiken huipuksi kuluneena kesänä myös Villiruokafestarit kaatui yhdistyksen kontolle, koska näemmä muita osaavia tekijöitä ei hommaa hoitamaan löytynyt.

Kivireen vetämisellä on rajansa, ja nämä ovat tulleet vastaan omalta osaltani. Karhufestivaaliin kohdistuu lukuisia toiveita ja vaateita, ja niin muutamien yritysten kassakoneiden ääressä kuin essonbaarien parlamenteissakin tiedetään usein paljon paremmin, miten festivaalit pitäisi järjestää. Kehittävä kritiikki on toki aina paikallaan, mutta se pitäisi suhteuttaa niihin voima- ja rahavaroihin, joita yhdistyksellä on ollut käytössä. Joka vuosi on menty pakkasen puolelle niin voimien kuin varojenkin osalta.

Mikään palstatila ei riitä kertomaan, mitä kaikkia kymmeniä, jopa satoja toimenpiteitä festivaalin järjestämiseen ja läpivientiin liittyy, ei vain festivaalin aikaan vaan jo kuukausia ennen ja vielä viikkoja tapahtuman jälkeenkin. Kun tekijöitä on vain muutama, taakka on kohtuuton. Olemme saaneet kyllä kiittävää palautetta joka vuosi. Silti festivaalin onnistumisesta huolimatta oma päällimmäinen tunteeni on ollut turhautuminen ja pettymys, koska en ole pystynyt ja ehtinyt tekemään lähellekään kaikkea, mitä olisi pitänyt tai olisin halunnut.

Valtakunnallista Villiruokafestari-mainostamista toivoneelle yleisön edustajalle (PS 20.8.) voi todeta, että yhdistyksen nolla- tai jopa miinusbudjetista on syksyisin paha markkinointistrategioita luoda, ja tähänkin toimeen tarvitaan tekijöitä, kuten muuhunkin viestintään.

Esimerkiksi yritysvideointeja tai useampia tukikerjäys-yhteydenottoja kaipaaville yrittäjille puolestaan annan palautteena, että pitkän talven hiljaisimpien kuukausien aikana olisi jo itse voinut miettiä, että tosiaan, se Karhufestivaali olisi taas elokuussa tulossa, ottaisinko itse yhteyttä järjestäjään yhteistyötä tarjotakseni ja hommaisinko itse videoijan mainostamaan omaa toimintaani festarin aikaan – näiden kännykkäkameroiden aikaan oiva pesti vaikka jollekin nuorelle.

Jos Vaara-Karjalan kulttuuriyhdistys järjestää ison veistotapahtuman ja näin päätoimijana houkuttelee paikkakunnalle kolmeksi päiväksi tuhansittain yleisöä eli potentiaalisia asiakkaita sekä Ilomantsista muuallekin maailmaan imagoviestiviä ihmisiä, sen pitäisi jo sinällään riittää tukieurojen kannustimeksi.

Tänä vuonna rahallisia tukijoita – kunta mukaan luettuna – oli vähän päälle kymmenen, ja yrityspanos jäi reippaasti alle kymmenen tuhannen euron. Kuluja sen sijaan on kymmeniä tuhansia, alkaen pakollisista luvista sekä järjestyksenvalvonnasta ja muista välttämättömistä työtehtävistä, joita ei talkoovoimin pysty hoitamaan.

On ymmärrettävää, ettei varsinkaan pienillä yksityisyrittäjillä ole varaa tukea festivaalia, vaikka halua olisikin. Tämä on käynyt ilmi monissa keskusteluissa. Toki paikkakunnalla on myös isoja toimijoita, jotka muun muassa hyödyntävät alueen luonnonvaroja tai toimivat maakunnallisestikin menestyksekkäästi mm. kaupan ja median alalla. Valitettavasti näiden panostus on joko täysin nolla tai liikevaihtoon suhteutettuna vähäinen. Valtakunnallisten toimijoiden kiinnostus ei puolestaan Ilomantsiin asti tunnu yltävän – uskokaa, kysytty on!

Kun näin ollen yritystukipohja on näillä raukoilla rajoilla väkisinkin hutera, ratkaisevaksi muodostuu julkinen rahoitus. Kolme kulunutta vuotta on osoittanut, että Ilomantsin kunnankin panos on festivaalin budjetin kannalta riittämätön – etenkin jos Karhufestivaalin moottorisahaveiston ohella pitäisi järjestää myös Villiruokafestarit.

Aikoinaan Ilomantsissa koripalloa ja pesäpalloa ja nyt Karhufestivaali-palloa pompotelleena heitän näillä saatesanoilla omalta osaltani pelivälineet ilmaan, ehkäpä muiden kopattaviksi. Samalla kiitän yhteistyökumppaneita, tukijoita, talkooapuja, moottorisahaveistäjiä, muita karhutiimiläisiä sekä festivaalivuosien kaikkia kannustajia, myötäeläneitä ja hengessä mukana olleita. Toivotan kaikille karhunlämpimää ja villiä jatkoa!

Riitta Ryynänen

Karhufestivaalin järjestelijä ja viestijä 2024–26